Kotona ollaan!

Noniin! Nyt päivitelläänkin jo Suomen puolelta. Kaikin puolin meillä oli aivan mahtava reissu, eikä kumpaakaan kaduta yhtään, että lähettiin. Ollaan tosi kiitollisia siitä, että päästiin näin hienoon kohteeseen viettämään työssäoppimisjaksoa! Päällimmäisenä matkasta jäi mieleen safariajelun ja kirkkaan sinisen meren lisäksi Fisherman Toursin mukavat työkaverit.

Matka oli tosi antoisa, ja molempien englanninkielentaito parantui ja opittiin myös swahilin alkeita. Opimme työskentelemään uudenlaisessa työympäristössä täysin erilaisen kulttuurin ympäröimänä, mikä oli todella hieno kokemus. Päästiin näkemään ja kokemaan, millaista on työskennellä matkatoimistossa sekä Tansanialaisessa koulussa. Molempien sosiaaliset taidot kehittyivät huimasti.

Nyt jatketaan hyvillä fiiliksillä kohti kesälomaa ja kesätöitä! Toivottavasti saadaan tienattua vähäsen rahaa säästöönkin, jotta päästään vielä joskus takaisin Sansibarille. ;)

Terkuin ME :3

Viimestä viedään!!

Hello! Viimeinen päivitys Tansanian Sansibarilta. Ollaan parhaillaan lentokentällä odottelemassa lentoa Dar Es Salamiin, josta viiden tunnin odottelun jälkeen matka kohti Suomea alkaa. Fiilikset on vähintääkin haikeat, mutta kotiinkin on kiva palata. Viimeiset päivät on mennyt töitä tehdessä ja tuttavuuksia, kavereita, ystäviä hyvästellessä. Ken toisaalta tietää, jos vielä jonain päivänä palaamme jonain päivänä takaisin. Sansibarin aurinkoa, ja iloisia ihmisiä tulee ikävä!! 

Nähtävyyksiä on Stone Townissa monia, harmillisesti useat kuvat niistä katosi Katjan kameran mukana.. tänään onneksi kiersimme aikaisin aamulla vielä keskustassa ja nappasimme muutamasta kännykällä kuvan. 

Tässä niistä osa: 

Aivan Stone Townin keskustassa sijaitsee Freddie Mercuryn synnyinkoti.

Terkuin ME

Kulttuurieroavaisuuksia

Heipsan! Meillä ei taas oikeen wifi toimi kotona, jotenka päivitellään blogia tällä hetkellä 6 degrees nimisessä ravintolassa.

Kerrotaan tällä kertaa vähän täkäläisestä kulttuurista. Täällä on tosiaan (niinkuin arvata saattaa :D ) todella erilainen kulttuuri Suomeen verrattuna. Ensimmäiseksi tulee mieleen paikallinen liikenne: täällä toimii ensinnäkin vasemmanpuoleinen liikenne, joka on aikamoista kaaosta välillä. Skootterit saa myös ajaa kävelykaduilla Stone Townin keskustassa ja silloin tällöin törmää myös autoihin (ei onneksi kirjaimellisesti). Autojen lavoilla matkustaminen on yleistä ja näyttää hullulta ja todella vaaralliselta. Uskonto on myös hyvin suuresti esillä, ja joka aamu/iltapäivä/ilta kaikuu rukouslaulu kaiuttimista. KAWA-koulussa vasta huomasimme, että jokainen hiljeni sen ajaksi, jonka jälkeen oppitunti jatkui normaalisti. Tämä oli meille molemmille ehkä suurin "kulttuurinenshokki", mutta loppupeleissä totuimme tähän hyvinkin nopeasti. 

Miehillä on myös sallittua olla niin monta vaimoa, kuin hän suinkin pystyy elättämään. 

KAWA-koulu

Päivitystä otsikonkin mukaan seuraa KAWA-koulusta. Olemme siis vierailleet kyseisessä koulussa joka perjantai, jolloin opetustuntimme ovat olleet iltapäivästä. Harmillisesti kyseisenä viikonloppua edeltävänä päivänä monet oppilaat ovat päässeet aikaisemmin, joten luokkakoko on ollut pieni. Se ei kuitenkaan ole haitannut, sillä keskustelua on syntynyt vapaasti ja oppilaat ovat olleet mielenkiinnolla mukana.  

Viime viikon perjantaina opetimme hieman ruotsia, ja keskustelimme mm. Sansibarin rakennuksista ja niiden historiasta. Oppilaita on myös kiinnostanut paljon suomalainen kulttuuri ja sen eroavaisuus täällä vallitsevaan kulttuuriin, jossa uskonto on hyvin paljon esillä. KAWA:ssa pidetään hyvin usein väittelyitä, joissa olemme toimineet tuomareina. Opetustyyliin kuuluu myöskin lähes jokapäiväinen esitelmien pitäminen, joiden aiheet ovat liittyneet Sansibariin. Esitelmien jälkeen jokainen kertoo vuorollansa seisaltaan luokalle mitä parannettavaa esittäjällä olisi ollut. Tätä kaikkea on ollut hyvin mielenkiintoista seurata, ja olla mukana tunneilla, sillä eroavaisuutta Suomen opetustyyliin löytyy hyvinkin paljon. Aika on kulunut kyllä aivan liian nopeaa, sillä ensi perjantain KAWA-päivää ei enää ole, vaan sen puolesta lento kohti Suomea.

Terkuin Me^^,

Voi rähmä!

Moikka! Me kerrotaan pikaisesti meitä kohdanneesta ongelmasta viime viikonloppuna: meidän kämpästä ryöstettiin kaikki arvokas, sillä aikaa kun itse oltiin viettämässä kaunista päivää rannalla. Kun tultiin kotiin, huomattiin, että molemmilta oli lähtenyt kaikki käteinen ja minulta (Katjalta) läppäri ja kamera sekä tietysti kaikki kamerassa olleet matkakuvat, joita oli ehtinyt kertyä yli tuhat... Meidän vuokranantaja ja Edward epäilevät kyseessä olleen meidän siivooja, joka tämän hetkisten tietojen mukaan on lähtenyt Mosambikiin. Poliisilaitoksella tuli ravattua sunnuntaina, ja maanantaina sekä tiistaina, ennen kuin saatiin haluamamme poliisiraportti vakuutusyhtiötä varten. Eikä ole muuten mitenkään kotoisa paikka tuo paikallinen poliisilaitos. :D 

Yleisesti ottaen Sansibar on kuitenkin turvallinen paikka niin elää kuin matkustaakin. Ryöstöjä tapahtuu nykyään hyvin harvoin turisteja kohtaan, sillä poliisi on pyrkinyt kitkemään tämän kokonaan. Yksi suuri, ja ehkä vaikuttavin muutos oli raha-automaattien tuominen Sansibarille. Tämän ansiosta turistien ei enää tarvitse kantaa järjettömiä rahasummia mukanaan, joka ei taas puolestaan houkuttele rikollisia. Ryöstö tai sen yritys on Sansibarilla iso asia, jonka poliisi ottaa vakasti. Sansibar halutaan pitää turvallisena ja mieleisenä kohteena matkustaa, eli saaresta ei haluta antaa huonoa kuvaa maailmalle. On kuitenkin erittäin suositeltavaa, että pitää arvoesineet piilossa, eikä muutenkaan pukeudu näyttäviin arvokkaan näköisiin koruihin/vaatteisiin.

Iltaisin on turvallista liikkua Stone Townin keskustassa, mutta siitä kauemmaksi ei suositella lähtemään. Tiet ovat kapeita, pimeitä ja huonokuntoisia, joten taskulamppua/muuta valoa on todella hyvä pitää mukana!

Terkuin ME :) 

Viime viikkoa

Hello! Päivitystä seuraa tosiaan viime viikosta, ja etenkin töistä. Vierailimme Fisherman Tourin puolesta eri hotelleilla asiakastapaamisilla. Viiden tähden erittäin hienot hotellit sijaitsivat yllättävän pitkän ajomatkan päässä (1,5h) upeiden rantojen kupeessa. Työtehtäviimme kuului seurata työntekijämme työnkuvaa, ja olla mukana oppimassa vasta Sansibarille saapuneiden asiakkaiden tapaamisessa. Asiakkaat toivotettiin siis tervetulleiksi, ja heille esiteltiin eri retkimahdollisuuksia saarella. Tärkeänä osana tapaamista oli kuljetuksista ja etenkin aikatauluista sopiminen, jolloin lentokentälle on hyvä lähteä lähtöpäivänä. Tapaamiset olivat mielenkiintoisia, ja jopa hieman jännittäviä, sillä tiistain ensimmäisessä asiakastapamisessa vanhemmalla naishenkilöllä riitti kysyttävää hyvinkin paljon (mm. Tansanian hallinnosta, Sansibarin mitoista jne.). Toisessa asiakastapaamisessa olivat häämatkaajat, joille Fisherman Tours antoi myös lahjan. Tämä oli mukava yllätys, sillä emme tienneet sen olevan käytäntönä. Lahja sisälsi onnittelukortin sekä liinan +pienen yllätyspaketin. Päivä toi mukavaa vaihtelua toimistotyömme ohjeen, ja oli hienoa päästä myös itse osallistumaan mukaan.

Olemme saaneet nyt myös mielenkiintoisen tehtävän; kääntää Fisherman Toursin esitteet englannista suomen kielelle, sillä suomalaisia matkaajia vierailee yllätävänkin paljon täällä Sansibarilla. Käännöstehtävä on sujunut moitteettomasti, vaikkakin välillä oikeaa suomen kielen sanan vastinetta onkin vaikea löytää.  

KAWA- koulu oli perjantaina suljettu, sillä oppilailla oli lomaa koko viikko. Tästä saimme yllättävästi kuulla vasta edellisenä päivänä. :D Kouluun on nyt saatu uusi projektori, joten powerpoint-esitysten pitäminenkin onnistuu onneksi tämän viikon perjantaina. Muutoin olemme avustaneet atk-oppitunneilla, ja keskustelleet oppilaiden kanssa suomalaisesta kulttuurista.

Terkuin Me :')

Viikonloppu East-Coastilla

Heissan! Päivittelemme blogia taas hetken hiljaisuuden jälkeen. Viikonlopulla matkasimme yhteyshenkilömme Edwardin ja hänen kaverinsa Samsongin kanssa Sansibarin Itärannikolle. Kahden tunnin automatka sujui mukavasti kuunnellen paikallista reggae-musiikkia. Ensimmäisenä suuntasimme Spice Tourille, eli maustekierrokselle. Valitettavasti heti paikanpäälle saavuttuamme alkoi sataa, joten söimme kierrokseen kuuluvan lounaan ennen kierrosta (yleensä syödään vasta jälkeen). Ruoka oli todella hyvää! Tämän jälkeen meille lykättiin käteen sateenvarjot, ja kierros jatkui. Meille kerrottiin paljon erilaisista mausteista ja hedelmistä, ja saimme maisteltavaksi paljon makupaloja mm. greippiä, kaakaopapuja ja tähtihedelmää. Kierros oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen sateesta huolimatta, ja sen lopuksi meille askarreltiin jonkin paikallisen kasvin (jonka nimeä emme nyt muista) lehdistä hatut, rannekorut, sormukset ja sammakkokaulakorut.

Maustekierroksen jälkeen kello oli jo niin paljon ja aurinko laskemassa, että suuntasimme suoraan hotellille viettämään vappua. Täytyy sanoa, että meillä oli ihan mahti vappu! Päästiin uimaan sekä mereen että hienoon uima-altaaseen ja käytiin isolla porukalla (Edwardin kavereiden kanssa) syömässä ravintolassa, jonka jälkeen jäimme sinne hetkeksi tanssimaan ja kävelemään lähirannalla.

Aamulla jouduimme heräämään todella aikaisin, eli noin vartin vaille kuusi, ja suuntasimme delfiinisafarille. Me tytöt vuokrasimme snorklausvälineet paikanpäältä, ja tarkoituksena oli mennä uimaan delfiinien joukkoon. Ensimmäisen kerran veteen hypätessämme unohdimme uimaräpylät veneeseen ja tätä kämmiä seurasi mahdoton naurukohtaus (on muuten vaikea uida samalla, kun nauraa kuollakseen). Loppujen lopuksi näimme paljon enemmän delfiinejä kuin olimme alunperin ajatelleet! 

Delfiinisafarin jälkeen menimme hetkeksi takaisin hotellille. Uimme, otimme aurinkoa ja ihailimme simpukoita, joita ei voi valitettavasti täältä viedä Tansanian rajojen ulkopuolelle. Iltapäivällä lähdimme kuuluisan The Rock -ravintolan luokse. Aurinko porotti +30 asteisena, ja saimme idean lähteä uimaan. Tämä ei kuitenkaan päättynyt odotetulla tavalla, sillä kahlasimme vedessä ensin 100 metriä, jonka jälkeen Katja astui merisiilen päälle. Ensiapuna jalkaan toimi papaija, vaikkakin hänelle ehdotettiin jalkansa päälle pissaamista. Kuitenkin tämä toimenpide jätettiin välistä.

Sunnuntaipäivän päätteeksi lähdimme kohti Jozani-metsää, jossa asustaa harvinaislaatuiset colubus -apinat. Onneksemme näimme näitä kyseisiä apinoita paljon, ja saimme jopa napattua muutaman selfien niiden kanssa. Kierros oli molemmille unohtumaton kokemus, vaikkakin Katjan askellus tuntui todella kipeältä. Päivitystä piikkien poistosta tulee ensi kerralla. Tapaturmasta huolimatta viikonloppu oli aivan todella mahtava!

Terkuin Me :)